Tietojen varmuuskopiointi on erittäin tärkeä osa nykypäivää, jolloin tieto kulkee edestakaisin ympärimaailman ja niiden tallentaminen on tapahduttava luotettavasti ja sujuvasti. Tietoihin on päästävä nopeasti käsiksi ja jos alkuperäisille tiedostoille tapahtuu jotain on varmuuskopiot saatavilla käden käänteessä.

Tiedon tallentaminen ensimmäisillä tietokoneilla tapahtui uskomattomilla tavoilla, ja ensimmäiset tallenteet tehtiinkin reikäkortilla, joka on eräs vanhimmista koneellisesti käsiteltävien tietojen tallennustavoista. Juuri reikäkortti ja reikänauha olivat tietotekniikassa erittäin tärkeitä tapoja tallentaa tietoa. Reikäkortti omalla tavallaan vastaa siihen määritelmään, joka varmuuskopioinnista on annettu, koska reikäkorteista tehtiin kopioita, jolla varmistettiin tietojen takaisin saaminen kortin hävitessä.

Reikäkorttikone vanheni nopeasti, ja vaadittiin tehokkaampaa ja laajempaa ratkaisua, jolloin kehitettiin magneettinauha. Yksi rulla magneettinauhaa pystyi tallentamaan jopa 10 000 reikäkortin verran tietoa, joten se saavutti välittömän suosion. Magneettinauhaa käytettiin ahkerasti monenlaisissa nauha–asemissa ja eritoten tietojen varmuuskopioinneissa. Nauha-asema puolestaan luki ja kirjoitti magneettinauhalle tallennettua tietoa. 80–luvulla nauha–asemia käytettiin juuri levymuistien sijasta. Magneettinauha on monen mielestä edelleen erittäin houkutteleva ratkaisu sen edullisuuden ja luotettavuuden vuoksi.

Kotitietokoneiden aika

Ensimmäiset kiintolevyt ilmestyivät jo 50–luvulla, ja ne olisivat olleet erinomainen ratkaisu tiedostojen varmuuskopiointiin jo silloin, mutta niiden korkea hintataso, suuri koko ja alhainen kapasiteetti eivät houkutelleet, joten levykkeiden ilmestyminen oli vallankumouksellinen vastaus toiveisiin. Kuitenkin kiintolevyä olisi voitu käyttää varmuuskopiointiin jo 80–luvulla, sillä vuonna 1983 otettiin käyttöön IBM PC/XT, ja näin kiintolevystä oli tullut kiinteä osa kotitietokonetta.

Levykeasema oli entisajan massamuistilaite, joka luki ja kirjoitti levykkeitä mahdollistaen tiedon siirtämisen eri paikkoihin ja eri koneiden välillä. Tiedot säilyivät myös koneen sammuttamisen jälkeen. Monet varmasti muistavat tutut sanat lerput ja korput, joiksi eri levykkeitä kutsuttiin.

Tietokoneet alkoivat yleistyä 80–luvulla tavallisten ihmisten keskuudessa ja 90–luvulla voiton vei suosittu Commodore 64, joka on luultavasti edelleen myydyin kotitietokonemalli. 90–luvulla ilmestyivät myös levykkeet, joita puhekielessä kutsuttiin disketeiksi. Levyke on tiedonsiirtoon tarkoitettu magneettinen tallennusväline. Nämä levykkeet olivat nykyajan CD– ja DVD -levyjen edeltäjiä. C–kasetti tosin oli 80–luvun kotitietokoneissa yleinen tallennusväline, sillä levykeasemat olivat suhteellisen kalliita kotikäyttöön.

Levykkeet olivat erittäin käytännölliset pienelle yritykselle, jotka varmistivat tiedostojen varmuuskopiot tällä tavalla, mutta haittapuolena oli niiden suhteellisen vähäinen kapasiteetti. Ratkaisu tuli CD ja CD-RW asemien avulla. Vuonna 1985 esiteltiin CD-ROM ja 90–luvulla tulivat ensimmäiset tallentavat CD–levyt markkinoille ja hintojen hieman taannuttua varmuuskopiointi levylle yleistyi. CD-R ei ollut alussa kovinkaan yleinen varmuuskopioiden käytössä, koska kustannustaso oli niin korkea. Myöhemmin CD-ROM –aseman yleistyttyä tietokoneissa ja levyjen suosion noustua laajalti levyt suorastaan työnsivät tieltään levykkeet, ja näin oli aika uuden vuosituhannen.