Internet-selaimet ja WWW-palvelimet käyttävät tiedonsiirtoon protokollaa. Protokolla tarkoittaa tietotekniikassa yhteyskäytäntöjä eli sopimuksia, joiden mukaan tiedonvälitys tapahtuu. Protokollia määrittelevät erilaiset standardointielimet. Internetiä selatessa käytämme useimmiten HTTP- tai HTTPS –protokollia; ne ovat hypertekstin siirtoon tarkoitettuja protkollia, jotka lähettävät tietoa. Suurin keskinäinen ero on se, että jälkimmäistä käytetään tiedon suojattuun siirtoon internetissä. Tiedät, mikä protokolla on käytössä www-osoitteen alussa olevan kirjainpätkän perusteella.

HTTP:tä (lyhenne sanoista Hypertext Transfer Protocol eli hypertekstinsiirtoprotokolla) voisi kuvata yhteiseksi kieleksi, jota kaikki maailman www-palvelimet puhuvat. Se perustuu siihen, että selain tai hakurobotti (yhteisnimitys näille on asiakasohjelma) muodostaa yhteyden palvelimelle ja lähettää pyynnön. Lähtökohtaisesti käytämme yleensä http:tä selatessamme nettiä.

HTTPS ( lyhenne sanoista Hypertext Transfer Protocol Secure eli turvattu hypertekstin siirtoprotokolla) on HTTP:n ja TLS/SSL-protokollan yhdistelmä. TLS/SSL-protokollan avulla tiedot salataan ennen lähettämistä, ja tietojen luovutus on turvallista. Tämä on tärkeää esimerkiksi nettipankkia käyttäessä tai henkilötietoja luovuttaessa, sähköpostia käyttäessä jne. Näet nopeasti milloin yhteys on muuttnut HTTPS:ksi, kun ip-osoitteen alkuun on ilmestynyt lukon kuvake.

Miksi ei sivuston ylläpitäjä valitse HTTPS:ää aina HTTP:n sijaan? Kaikki selaimet eivät tue HTTPS:ää. HTTPS mahdollistaa vain yhden verkkotunnuksen käyttämisen per IP-soite, kun HTTP mahdollistaa usean rinnakkaisen tunnuksen. Sivuston helppokäyttöisyys esimerkiksi käyttäjien kuvien latauksen suhteen kärsisi suojatulla hypertekstinsiirtoprotokollalla.